Yhteenvetoa ja tuntemuksia

Kirjoittelen tätä 17.5., jolloin on luvattu todella lämmintä säätä. Nyt on mittarissa 29 astetta. Poikkeuksellisen viileä huhti-toukokuu ollut tänä vuonna ainakin täällä Torontossa, Suomessa ja USA:nkin puolella. Säillehän emme voi mitään niin että niihin sopeudutaan. Täytyy myöntää, että kyllä hyppääminen kuukaudeksi toiseen kulttuuriin on omalla tavallaan haastavaa. Harjoittelupaikastani Suomi-kodista jäi mieleen monikulttuurisuus ja kolmen kielen (suomi, englanti, viro) käyttö asukkaiden kanssa. Lisäksi hoitajat tuovat mukanaan muita kieliä ja ruokakulttuureja. Kiitettävästi he pyrkivät käyttämään suomea, mutta toki kielen vivahteet jäävät ymmärtämättä. Useimmat asukkaat osaavat englantia, mutta monesti kieli on kahden kielen sekamelskaa. Kun vastaan tulee vapaaehtoinen, omainen tai muu vierailija, täytyy aina vähän testata, mikä olisi yhteinen kieli. Suhtautuminen Suomeen on useimmilla melkeinpä ihannoivaa, vaikka toisaalta ikäihmiset sanovatkin, että elämä on Kanadassa, monella lapset ja ystävät täällä, joten muutto Suomeen ei enää pitkään aikaan ole ollut mielessä. Täytyy sanoa, että rohkeita ovat olleet ne, jotka ovat Suomesta aikanaan lähteneet vailla tietoa työpaikasta ja asunnosta, osaamatta englantia. On se vaatinut aikamoista sopeutumista. Monet ovat löytäneet puolisonsa suomalaisten joukosta. Yhteiset vapaa-ajan riennot suomalaisten kanssa ovat olleet todella tärkeitä. Ja vieläkin Suomi-kotiin on pitkä jono, monet haaveilevat viettävänsä elämän viime vuodet suomalaisten joukossa. Itsekin huomasi, että pelkkä kaupassa käynti on haasteellista, mitä on myynnissä ja mistä löytyy. Isossa kaupungissa pyörii välillä kuin Liisa Ihmemaassa – varmaan tuntuvat tämän jälkeen helpoilta Kangasalan nähtävyydet ja kauppareissut Tampereellekin. Yleensä voi isossa kaupungissa varata aina tunnin aikaa kun matkaa 15 km julkisilla kulkuvälineillä, jos pitää vaihtaa kulkuvälinettä välillä.

Keskustelin vapaaehtoistoiminnasta Suomi-kodissa ja sairaaloissa. Täytyy sanoa, että Kanadassa todella ammattimaisesti satsataan siihen, että esim. kouluissa, hoitokodeissa ja sairaaloissa organisoidaan toimintaa osittain vapaaehtoisten varaan. Myös koululaiset opetetaan nuoresta pitäen kantamaan kortensa kekoon. Monenlaiset hienot juhlat saadaan aikaiseksi talkoovoimin ja nuoret ovat mukana mm. laulamassa tai soittamassa. Työpäivät alkoivat aamuvuorossa Suomi-kodissa jo klo 6:30. Herätys klo 5, kahdella bussilla töihin ja puuhaa sopivasti niin että iltapäivällä oli joskus aika valmis olo.

Olin mukana paikallisen leijonaklubin Toronto Finlandian kokouksessa. Viisi vuotta sitten olimme Torontossa Kangasalan ryhmän kanssa ja se käynti oli niin mielenkiintoinen että tiesin palaavani takaisin joskus. Täytyy myöntää, että Kanada on maana niin suuri alueeltaan ja monipuolinen ja monikulttuurinen, että täällä saa kuukaudessa käytyä elämänkoulua monelta kannalta. Voitin arpajaisissa hienon kukan, joka jäi Torontoon ilahduttamaan isäntäperhettäni. Kokouksen aluksi laulettiin säkeistö Maamme laulusta ja O Kanada – kansallislaulusta.

Kävin katsomassa amerikkalaisen Strictly Ballroom musikaaliesityksen, jossa ei puuttunut vauhtia ja näyttävyyttä. Perjantaina olimme syömässä paikallisen liike-elämän keskuksessa Dundas Squarella ulkona terassilla (lämpölamppujen loisteessa). Senator Jazz Bistrossa oli kiva tunnelma ja olis viihtynyt pidempäänkin, mutta soittajat lopettivat klo 23. Lauantain vierailu Aga Ghan museossa jäi mieleen valoisuudellaan, hienoilla materiaaleillaan ja erilaisen kulttuurin leimallaan. Chinatown illalla tarjosi erilaisen makuelämyksen eli täältä ei tarvitse matkustaa Kiinaan kokeakseen palan maan ruoka- ja asumiskulttuuria. Edwards Garden on yksi Toronton suurista puistoista, missä oli kukassa mm. tulppaanit ja koristeomenapuut hienoine punaisine kukkineen. Äitienpäivää juhlittiin Suomi-kodissa ja isäntäperheessä perinteisin suomalaisin menoin keskellä Torontoa.

Maanantaina oli viimeinen aamuvuoro Suomi-kodissa ja jätin mielessäni hyvästejä vanhuksille, jotka elämänsä ehtoota siellä viettävät. Muutamien kanssa tuli käytyä mielenkiintoisia keskusteluja. Suomi on mielessä, mutta kaukana. Vierailuja synnyinmaassa muisteltiin ja se tuntui olevan loukkaavaa, jos Kanadassa asuvia sanotaan Suomessa amerikkalaisiksi. He ovat kanadalaisia ja ylpeitä siitä. Olin luvannut muutamille asukkaille tehdä karjalanpiirakoita läksiäisiin ja sehän oli sitten tehtävä. Haaste oli löytää oikeita riisejä puuroon kaupasta ja ruisjauhojen käytöstä oli luovuttava, kun niitä ei paikallisessa kaupassa ollut. Mutta hyvin maistuivat kokojyvävehnästäkin tehdyt piirakat. Läksiäiset tiistaina olivat kivat. Katselimme aluksi Suomi-Kanada jääkiekko-ottelua tv:stä (tulos 2-5) ja lauloimme ja puheiden jälkeen nautimme tarjoilusta. Haikeat jäähyväiset tuli jätettyä vanhuksille ja työkavereille. Koskaan ei tiedä, ketä vielä joskus tapaa…