Mitä mätää kesämökeissä?

Käsiini osui Suomen Kuvalehti kesäkuulta 1965. Lehden Kirjeitä toimittajalle -palstalla oli lukijoiden vastauksia Pentti Linkolan kirjoitukseen. Linkola oli lehden numerossa 22 esittänyt mielipiteitään kesämökkien rakentamisesta. Hän oli maininnut mm. ”… nyt täytyy jokaisen putkiasentajan ja varastomiehen saada oma huvilansa”.

Olen jo aiemmin lukenut 1960-luvun Kuhmoisten Sanomista Pentti Linkolan kirjoituksia kesämökeistä ja metsänhoidosta. Linkolalla oli silloin ja taitaa olla vieläkin vahvat mielipiteet siitä, miten tulisi kussakin asiassa menetellä. Linkolaa sanotaan radikaaliksi luonnonsuojelijaksi. Hän on asunut Kuhmoisissa ja tehnyt näillä seuduilla paljon lintuhavaintoja. Kuhmalahdella Linkola muistetaan hyvin.

Mitä mätää kesämökeissä? -otsikon alle on koottu Kuvalehden lukijoiden vastauksia Linkolan näkemykseen. Entinen torpan tyttö on kirjoittanut: ”Parikymmentä vuotta sitten oli meillä velkainen osake slummi-Kalliossa. Koko kesän pyhät vietimme kansanpuistoissa. Istuinpaikan aina löysi, mutta jos halusi kääntää peräpeilinsä auringolle, se tuotti jo vaikeuksia. Ostimme tietysti halvan palstan, meille olisi kelvannut mikä tahansa lehmähaka, jossa olisi ollut edes yksi kivi, mutta sinä vuonna myytiin halpoja saaripalstoja kaukana ulkomerellä. Väkeä on tullut sinnekin, mutta linnut laulavat, vesi liplattaa, kukat tuoksuvat, marjat kypsyvät. Tämä ei ole paratiisi, mutta pienille lapsille se tietää vapautta ja tuo terveyden talven sairauksien jälkeen. Jos kaupungin kansanpuisto- tms.  toiminta olisi toisin hoidettu, voisi olla ettei tätä mökki-”villitystä” olisi.”

Myös Paavo Montonen -niminen henkilö on tarttunut kynään: ”Meitä kesämökkiläisiä lyödään kuin vierasta sikaa.” ”Raskaimpana syytöksenä on esitetty, että pilaamme tönöillämme rantanäkymät.” ”Maalta lähtöisin olevien kaupunkilaisten kaipausta saada edes kesäloman aika viettää luonnon keskellä ei voida tuomita. Vanhat, sairaat ja pikkulapset eivät voi elää teltoissa (retkeillä). Pitäisikö heidät tuomita vuokrakasarmien ”hiljaisuuteen” kesänkin ajaksi? Tai täysihoitolaan, jossa nuoriso hälisee ja kaikki soittorasiat ovat äänessä?” ”Joillakin on maalla sukulaistaloja joihin voivat mennä. Parhaimmissakin tapauksissa he sotkevat talon jokapäiväisen elämän.” Montosen mielestä oma kesämökki on kuin onkin paras ratkaisu.

Nimimerkki O.K.V. taasen kertoo, että luettuaan Linkolan kirjoituksen pariin kertaa, hänellä sytytti: ”Ymmärsin, että kirjoitus oli laadittu parodioivassa mielessä. Hra Linkola ja toimitus nauravat partaansa odottaessaan, että joku menisi lankaan ja ryhtyisi polemisoimaan sitä vastaan.”

S. Kairisto ei ole huomannut parodiaa. Hänen mielestään kehityksen pitäisi olla aivan päinvastainen kuin P. Linkola esittää. ”Pitäisi saada lupa erottaa nykyistä pienempiä rantapalstoja, jolloin yhä laajemmat kansankerrokset pääsisivät rannoille oman maatilkun omistajiksi. Tämä tietäisi työnlisää kotimaisille rakentajille, valuutta jäisi kotimaahan ja kansan elintavat tulisivat ehkä terveemmiksi. Luultavasti olisi myös seurauksena, että kunnat tulisivat kiinnostuneemmiksi asianmukaisten jätevesipuhdistamojen hankinnasta vesien saastumisen ehkäisemiseksi.” Mielipiteensä S. Kairisto päättää napakasti: ”Jos jokin on mätää Suomessa on se mielestäni toisen omaisuuteen kohdistuva väkivaltainen ja innostunut puuttuminen.”

Viikko sitten sunnuntaina luin Aamulehdestä YIT Oyj:n kaupunkikehityksestä vastaavan johtajan Juha Kostiaisen ajatuksia Tampereen kaupungin tulevien vuosikymmenten kehityksestä. Hänen mukaansa Tampereen seutu voisi tavoitella 200 000 uutta asukasta vuoteen 2030 mennessä ja väestön keskittyminen tuottaa monenlaisia hyötyjä. Esimerkiksi Ruotulan golfkenttä joutaisi asumiskäyttöön. Vuonna 1965 nimimerkillä Torpan tyttö oli toisenlainen kokemus slummi-Kalliosta ja ahtauden tunteesta kansanpuistoissa. Terveys ja vapaus ovat olleet kaupungissa vaakalaudalla.

Paljon on muuttunut 50 vuodessa. Niin kuuluukin olla tai ainakin muutos on väistämätöntä. Ihmiset antavat arvoa eri asioille nyt kuin 1960-luvulla, ainakin osittain. Kesämökki maaseudulla on tietysti eri asia kuin kaupunkisuunnittelu. Jostain olen lukenut, että kaupungeissa asuvilla tulisi olla mahdollisuus päästä 10 minuutissa viheralueelle. Sitä en tiedä millä kulkuneuvolla ja minkä kuntoiselle henkilölle mitoitus on tehty. Muistan hoitajaharjoitteluni ajalta, että ikkunasta näkyvät puut olivat vuodepotilaalle iso elämys.

 

 

 

 

 

Submit a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *