Pientä remonttia

Erään juhannuksen tienoilla heräsin kesken unien kovaan paukahdukseen. Kuin kaksi tykkiä olisi yhteen lauennut. Kiersin taloa sisällä ja ulkona. Mitään kummaa en huomannut. Paukahdus ei antanut rauhaa, joten kerroin siitä lähes kaikille tapaamilleni rakennusmiehille. Useimmat päätyivät ajatukseen, että hirsi on kuivunut rutikuivaksi ja paukahtanut. Mitään vaaraa ei kukaan ennustanut. Varmuuden vuoksi yksi ammattimies kiersi taloni ja rohkaisi elelemään kuten ennenkin. Talo ei ole kaatumassa. Kun sama mies katsoi alakerran isosta luukusta talon alle, sain selvän määräyksen tyhjentää talon alunen kaikesta roinasta. Orgaaninen aines ei ole siellä hyväksi. Sisareni oli tietysti auttamassa tyhjennyksessä. Aikaa kului. Metri kertaa metri...

Yhteisöllistä asumista

Jokainen miettii jossain vaiheessa elämäänsä millaisen vanhuuden haluaa ja todennäköisesti myös sitä, miten itse pystyy tulevaisuuteensa vaikuttamaan. Yksi tärkeimmistä päätöksistä on valita asumispaikka ja -muoto. Luopioisissa on jo useiden vuosien ajan panostettu innovatiivisiin asumishankkeisiin. Yksi hanke on poikinut toisen kekseliäiden ihmisten löydettyä toisensa ja innostavan, ajatuksille vapaan ilmapiirin esimerkiksi Mikkolan Navettayhteisöstä. Luopioisissa vaikuttaa olevan vallalla henki, joka hakee myöteisiä ratkaisuja sen sijaan, että tutkitaan millä perusteella idean voisi tyrmätä. Sivusta seuraajalle näyttää siltä, että kuntaliitos Pälkäneen kanssa ei ole ”Luopioisten henkeä” pilannut. Viime lauantaina...

Kolme kivaa

Sukulaistyttö jäi viikonloppuna yöksi isomummolaan Pajulaan. Hän meni kotiinsa Tampereelle isotätinsä kyydillä. Kotimatkalla oli juteltu muun muassa siitä, että mikä mummolassa oli ollut tällä kertaa kivaa. Pikkutytöt viihtyvät siellä aina tosi hyvin, sillä tekemistä riittää eikä ympäristö ole rajoittava. Lisäksi meitä aikuisia on ”hössöttämässä” yleensä useampia, joten tytöt saavat huomiota. Joskus joudumme heitä komentamaankin. Vajaa 5-vuotiaan tytön mielestä kolme kivointa juttua olivat: 1. Manu -kissan silittäminen, 2. jäätelön syöminen saunan jälkeen lauantai-iltana ja 3. kauppareissu sunnuntaina. Äkkiä ajatellen kivoimmat jutut vaikuttavat vaatimattomilta ja yksinkertaisilta. Meidän aikuisten mielestä...

Aktiivisuutta pihapiirissä

Sain viime kesänä pari muoviämpärillistä kanojen luomurehua pariskunnalta, jonka vapaa-ajasta osa kuluu maaseudun rauhassa ja osa Kangasalan keskustan vilinässä. Pariskunta oli aiemmin pitänyt kesäkanoja. Luomurehu ei ollut kovin mieleistä kanoilleni. Kun laitoin rehua alapihan laakealle kivelle kourallisen tai pari, kanat poikkesivat syömään ohikulkeissaan muutaman rakeen. Pikkuhiljaa toinen ämpärillinen kului. Säilytin luomurehuja maitotelineellä. Ämpäreissä on tiivis kansi, mikä on hyvä asia sateen sattuessa. Maitotelineellekin voi osua sade, jos se tulee tuulen kanssa. Syksyllä annoin silloin tällöin harakoille, variksille ja pienemmille linnuille rehua, mutta luettuani lehdistä, että lintuja ei pidä ruokkia ainakaan pelkällä...

Puulämmittämisen taito

Norjalainen Lars Mytting on kirjoittanut kirjan polttopuusta ja puun polttamisesta. Teos on suomennettu ja muokattu Suomen oloihin sopivaksi. Kirjan nimi on Täyttä puuta. Joulupukki, -muori ja tontut olivat jättäneet tuon hyödylliseksi mainitun kirjan postilaatikkooni, josta löysin sen vasta Joulun jälkeen. Aloin heti selata sitä ja muutaman kappaleen olen jo lukenutkin. Kirja on mieluinen. Tuntui myös mukavalta huomata, että pukki muorineen on hyvin perillä yhdestä kiinnostuksen kohteestani eli puulämmityksestä. Täyttä puuta pääsee Jaakko Kolmosen Leivinuunit ja uuniherkut kirjan sekä Tulisijatieto 1 ja 2 oppaiden viereen – sitten, kun se on luettu alusta loppuun. Talo, jossa asun, on valmistunut nykymuotoonsa vuonna 1963. Alkuperäinen...