Talvikalastus

Oman kylän järvestä pyydystetty kala on mitä parhain lähiruuan raaka-aine. Kala on tuore ja edullinen särvin, jonka mausteeksi  riittää usein pelkkä suola.

Muutamia vuosia sitten kävin silloin tällöin pilkillä Pajulanjärvellä. Kalastusvälineet oli hyvä tuupata jäälle potkukelkalla. Joinakin talvina pidimme naapurin Liisan ja Raunon kanssa pilkkikilpailut. Jokainen hommasi palkinnon. Rauno voitti aina, minä olin toinen ja Liisa kolmas. Kilpailujen jälkeen joimme hyvät kahveet.

Takavuosina harrastin siskoni kanssa mato-ongintaa kesäiltaisin. Joko veneestä tai laiturilta. Veljien poikien kanssa kalastimme koukuilla, katiskalla, virvelillä ja kokeilimme tuulastamista. Keväisin meillä on perinteisesti ollut lahnaverkot Viljunjärvessä. Mummu aikanaan suolasi lahnoja monta isoa lasipurkillista.

Pienimuotoinen kalastus on siis tuttua. Kuitenkin vasta viime helmikuussa olin ensimmäisen kerran talviverkoilla. Veljeni nosti ja laski verkot, minä vapautin ja rullasin naruja. Avasimme ja peitimme avannot. Vedimme pulkalla lapion, tuuran, verkot ja ämpärin jäälle ja takaisin. Verkoilla käynti oli mukava kokemus. Homma oli aika yksinkertainen, joskin pitää tietää mitä tekee. Saimme silloin kolme madetta ja pari haukea sekä muutaman pasurin.  IMG_2783[1]

Verkkojen suoriminen on vähemmän mukava osuus. Talvella verkot suoritaan karjakeittiössä ja kesällä talon päädyssä. Äiti on neuvonut, että kiristää ei saa yhtään, vaan aina pitää löystyttää ja pujottelemaan ei kannata ryhtyä ainakaan ensimmäiseksi. IMG_2748[1]

Manu -kissa haluaa aina tuoretta haukea. Sitä se syö suurella halulla. Kaupasta ostetut muikut eivät Manulle kelpaa. Manu on hyvä laaduntarkkailija ja oikea riistan ystävä.

Kuhmajärvestä on saatu tänä talvena paljon särkiä. Pajulan metsäisiltä järviltä voi saada isoja ahvenia. Eräjärvellä on ollut runsaat kuhasaaliit. Tämmöisiä on puhuttu, voivat olla kalavaleitakin.

Ensi lauantaina, mikäli järvi on vielä jäässä, yrittäjäyhdistys ja nuorisoseura järjestävät Kuhmalahden talvitapahtuman, jonka tukikohta on Vehkajärven Touhula. Pääosassa on pilkkikilpailu, jossa neljänneksi sijoittunut voittaa kesäkeittiön varustuksineen ja eniten pilkkinyt saa paikallisen puukkomestarin tekemän puukon.

 

 

 

1 Comment

  1. Minna
    marras 22, 2017

    Hyvä blogi, ilo huomata, että on muitakin kalaa ravinnoksi pyytäviä ihmisiä. Mukava lukea monipuolisista ympärivuotisista kalastusmenetelmistä ilman hightech varusteita. Perinteisillä menetelmillä on hyvä aloitella kalastusharrastusta myös nykyisin. Lahnakin on edelleen oivallinen ruokakala, vaikka viime vuosikymmeninä lahnaa ei ole juurikaan pyydetty. Meillä kokeiltiin keväällä lahnanpyyntiä rysällä ja saalista savustettiin.
    Tänä talvena minäkin aion kokeilla myös talviverkon pitoa. Laitoin tällä viikolla verkkonarut valmiiksi järveen odottamaan järven jäätymistä. Minun pitänee suoristella verkot sisällä, koska käytössä ei ole karjakeittiötä.
    Särkikalaa tulisikin pyytää nykyistä enemmän ihan vesienhoidon takia. Särjestä voi tehdä uunissa purkkisärkeä tai tehdä suolakalaa. Moni haluaa kalastaa suurahventa ja kuhaa, mutta kilpailuhenkisyys aikaansaa kalajuttujakin. Kilon ahventa on moni saanut, vaikka saaliista ei ole dokumenttia.
    Mielenkiintoinen palkitsemismenetelmä tuossa Kuhmalahden talvitapahtumassa kannustanee vähemmänkin asiaan perehtyneitä pilkkimiehiä osallistumaan. Kireitä siimoja tällekin talvikalastuskaudelle.

Submit a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *