Mitä jäljelle jää, kun

kesäkahvila kautensa päättää?

Haikeutta. Muistoja. Hyvä maku suuhun. Euroja. Kokemuksia. Iloisia ilmeitä. Kiitollisuutta. Työkokemusta. Paljon, paljon muuta.

Kesälomani oli normaalia lyhyempi parin viime vuoden opintovapaiden takia. Kolme viikkoa kesäkuun alussa hujahti ohi kuin huomaamatta. Kesäloma oli silti hyvin onnistunut.

Heinäkuussa oli paljon erilaisia touhuja, kuten aina heinäkuussa on.

Viime perjantaina havahduin tosissani elokuuhun: Vehkajärven kesäkahvila sulkee justiinsa ovensa enkä ole käynyt siellä kuin 4-5 kertaa. Ei muuta kuin heti työpäivän jälkeen Vehkajärvelle kahvia ryystämään.

Kahvilassa kävi tuttuja ja tuntemattomia niin, että en pystynyt heistä pitämään lukua. Istuuduin lähimpään pöytään ison kahvikupin, mustikkapiirakkapalan, korvapuustin ja lakritsipussin kanssa (yhteensä 5,50e). Pöydän ääressä istui mies kahvia ja munkkirinkilää nauttien.

IMG_3239[1]

Työvuorossa ollut Paula ja mies vaihtoivat kuulumisia lupsakkaasti. Pääsin jyvälle miehen henkilöllisyydestä, hän oli Tarmo Riihilahti Rautajärven kylästä. Tarmosta oli tänä kesänä tullut kesäkahvilan kanta-asiakas. Hän ajoi kahvilaan joko Pappa-Tunturilla tai polkupyörällä. Tein Tarmosta lyhyen jutun Vehkajärven Sanomiin (www.vehkajarvi.info).

Sunnuntaina iltapäivällä kävin kesäkahvilan päättäjäisissä. Nuorisoseura tarjosi ilmaiset kakkukahveet. Väkeä oli paikalla pilvin pimein. Kahvilan vastuuhenkilön, Aholan Annen, valmistamat huippuherkulliset täytekakut hupenivat suihin yksi toisensa jälkeen. Kauppisen Pekalla oli kiirettä myyntitiskin takana huolimatta salin puolella tarjotuista ilmaiskahveista. Pirjo Aution maalaamat taulut olivat vielä seinällä. Osa niistä oli myyty.

IMG_3242[1]

Kauppisen Pirjo myi pihalla luomutorilta vihanneksia, kasviksia ja marjoja. Toripöydän ympärillä hääräsi kiitettävästi ostajia. Entisen koulun pihapiiri oli kulkuneuvojen valtaama.

IMG_3246[1]

Vehkajärvi-pyöräilyyn kesäkuussa osallistuneiden ja kahvilan kanta-asiakkaiden kesken oli arvottu joitakin yllätyksellisiä palkintoja. Kuulin, että myös Riihilahden Tarmo oli saanut voiton. Hyvä. Hänellä oli kolme kanta-asiakaskorttia täynnä.

Muistan hyvin, kun kesäkahvila laitettiin pystyyn Marttojen toimesta. Silloin oli kova into, josta todisteena pitkät aukioloajat 9-21. Alkuun lähes kaikki tehtiin talkootyönä, mutta siihen ralliin ei pitkään kukaan pystynyt eikä ollut tarkoituskaan. Myöhemmin niin Martat kuin kesäkahvilatoimintaa jatkava Nuorisoseura ovat palkanneet nuoria töihin ja yhdistyksen vastuunkantajat ovat talkoolaisina ja muuna apuna. Kahvilan vastuuhenkilön roolia kannattaa korostaa ja kehua.

IMG_3243[1]

Nykysuuntaus on kaiken keskittäminen. Keskittäminen tarkoittaa ihmisten kyöräämistä tavalla tai toisella kyliltä keskustoihin. Pieni ihminen voi junkertaa keskittämistä vastaan hajauttamalla ostoksensa ja palveluiden hankinnan pieniin kyliin.

Kukaan tai mikään yhdistys ei rikastu kesäkahvilatoiminnalla. Ihmismielet kyllä rikastuvat kesäkahvilassa.

 

 

 

2 Comments

  1. Pirkko
    elo 17, 2015

    Kyllä mietin ihan samaa tämän kesän aikana, että jo vuodesta 1994 on tämä kahvio pyörinyt ja paljon on pyörinyt ihmisiä ja asioita sen ympärillä. Ja miten pienestä voi tulla jotain ”suurta”, mikään idea ei ole kuollut syntyessään. Täytyy sanoa, että kyllä Vehkajärven kesäkahvio on asemansa vakiinnuttanut. Riihigallerian perspektiivistä kuultuna myös kuulin kesän aikana paljon myönteistä palautetta Vehkiksen kahviosta, …

    • liisa
      elo 17, 2015

      Pirkko osuu asian ytimeen. Ideoidessasi kesäkahvilaa tuskin tiesit tai edes kuvittelit sen toimivan yli 20 vuotta myöhemmin. Mikä määrä muistoja meillä on kesäkahviosta!! Ja nuoret työntekijät – monista on kehittynyt kahviolla annetun ja otetun vastuun myötä yhteiskunnan tukipilareita, näin uskallan sanoa.

Submit a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *