Viikonloppu maaseutukylällä

Viikonloppu kuluu yhdessä hujauksessa. En muista, että olisin huokaillut tekemisen puutetta niinä päivinä, kun olen ansiotyöstä vapaalla. Maaseudulla asuvana minulla on menemistä ja tekemistä yllinkyllin. Monet tapahtumat ja harrastukset vetävät puoleensa, samoin oman kotipiirin erilaiset huushollihommat, ja ystäviäkin tapaan mielelläni. Se, että viikonloput kuluvat hujauksessa, ei tarkoita aina tekemistä, vaan myös olemista. Viime lauantai toi taas uuden kokemuksen. Pidin veljenvaimon kanssa Riitan kahvilan tiloissa Pohjan kylällä pop up -kahvilaa. Tämmöisillä pienillä kylillä asumisen hyvä on puoli ainakin se, että ideoitaan pystyy toteuttamaan melko vaivattomasti. Kun saa idean, voi soittaa kavereille ja he lähtevät ideaan mukaan...

Vihertää

Viime keskiviikkona luonto alkoi vihertää oikein kunnolla. Ei se mikään ihme ole, sillä ilman lämpötila päivisin on ollut noin 20 astetta. Tuli kiire perennapenkkeihin. Jätän aina syksyisin talventörröttäjät pystyyn, koska toivon siementen joko varisevan maahan tai päätyvän lintujen ruuaksi. Viime talvena huomasin pieniä jalanjälkiä lumessa, mistä päättelin, että myös hiiret tai myyrät tai molemmat käyvät perennapenkeissä. Nyt keväällä törröttäjät olivat kaatuneet maata myöten, joten vetelin ne haravan avulla kasalle ja kärräsin kottareilla aitan taakse. Mukava taas keväällä ja kesällä seurata kasvien kehittymistä. Viinirypäleiden selviytyminen yli talven mietityttää. Ostin viime keväänä kolme viiniköynnöstä ja...