Ruosteessa, jaa mää vai?

Olin mukana viime keskiviikkona Vehkajärven digipiirin valokuvausretkellä. Digipiiri on kokoontunut säännöllisesti jo usean vuoden ajan. Itse en ole tässä kokoontuvassa ytimessä aktiivinen, vaan menen piirin järjestämiin tilaisuuksiin mukaan ehtimiseni ja kiinnostukseni ehdoilla.

Tykkään kyllä valokuvata. Nappaan kuvia vuonna 2007 ostamallani Canonilla (PowerShot A710 IS). Jos kuva ei miellytä, poistan sen saman tien. En ole mitenkään kiinnostunut pienistä elektronisista laitteista enkä niiden parissa äheltämällä halua aikaani viettää.

Joskus vuosia sitten kävin digipiirin teoriatunneilla, jolloin puhuttiin esimerkiksi kuvien parantelusta ja kameroiden säätämisestä. Koin silloin opetuksen itselleni liian korkealentoiseksi ja pidemmälle kehittyneiden kuvaajien oli ehkä vaikea ymmärtää kuinka alkuvaiheessa olin tutustumisessani digikameraan.

IMG_4265[1]

Se on selvää, että pitäisi tutustua omaan kameraan kunnolla ja vasta sitten mennä kurssille. Tai sitten opetuksen tulisi lähteä siitä, että tutustutaan omaan kameraan. Omalta kohdaltani voin todeta, että saisin varmasti paljon enemmän irti kamerastani, jos osaisin käyttää sen mahdollisuuksia. Samalla valokuvaamisesta voisi tulla yksi kiehtova harrastus lisää.

IMG_4118[1]

Kävin kolmisen viikkoa sitten Tampereella elektroniikkakaupassa. Äidille täytyi ostaa uusi kaukosäädin. Kauppa oli iso ja valikoima laaja. Löysin kaukosäätimiä ja tein valinnan näppäimistön selkeyden ja tuotteen hinnan perusteella. Ostin myös uuden sähköhammasharjan itselleni. Niiden hintahaitari oli 20e – 120e, vaikka tuote näytti ulkoapäin samalta ja merkkikin oli sama. Ostin 39e maksavan. Tein kaupassa kaikki valinnat omatoimisesti, joten en tiedä mitä eroja tuotteissa todellisuudessa on ja mikä erojen merkitys käyttäjälle on.

IMG_4208[1]

Eräs iäkkäämpi pariskunta samassa kaupassa yritti päästä myyjän puheille, mutta heidät ohjattiin ottamaan vuorolappu jostain, en tiedä mistä, tai etsimään tuote itse. Minulle kaupassa pyöriessäni nousi pintaan alkava ahdistus, sillä tajusin olevani sellaisten tavaroiden keskellä, joista osasta en edes tiennyt mitä ne ovat, puhumattakaan siitä, että osaisin niitä käyttää. Kun seurasin nuorten myyjien ja nuorten asiakkaiden keskusteluja, en ymmärtänyt paljoa mitään. Puhekieli termistöineen oli minulle vieras.

Käytän töissä tietokonetta oheistoimintoineen joka päivä ja olen tavallaan vastuussa toimipisteeni tietokoneasioista. Kotonani on kannettava omaan tarpeeseen ja aivan hiljattain ostin ensimmäisen älypuhelimeni. Edelliseen puhelimeen otin uuden liittymän ja pidän sitä pahan päivän varalla. Olen keski-ikäinen. Pyrin seuraamaan eri asioita niin laajalti kuin kykenen ja yritän tässä sanoa, että en silti millään meinaa pysyä kehityksen kelkassa mukana.

IMG_4248[1]

”Kaikki” tapahtuu nykyään netissä tai jonkin bittitaivaan välityksellä. Ajatellaan nyt vaikka Munchenin tapahtumia, kansannousuja eri maissa tai mitä tahansa, niin kaikesta tulee tieto välittömästi kaikille, joilla on jokin älylaite ja taito sitä käyttää. Tiedonkulku voi olla nopeampaa kuin ihmisen kyky omaksua ja suodattaa saadun informaation sisältöä. Tällaista nopeaa tiedonvälitystä voidaan käyttää ohjaamaan ihmisiä toimimaan tiettyyn suuntaan. Suunta voi olla hyvään tai pahaan.

IMG_4222[1]

Nyt on Pokemon -villitys. En tunne Pokemonia, mutta olen lukenut netistä ja lehdistä, että pilvin pimein kulkee ihmisiä katse älylaitteessa etsien Pokemonneja. Jotkut ovat joutuneet vaaratilanteeseen liikenteessä Pokemonnien takia. Pokemon -villitys osoittaa, miten helposti me ihmiset antaudumme joukkona jonkin vietäväksi.

Mutta palaan Vehkajärven digipiirin kuvausretkeen. Meitä lähti viitisentoista henkeä kuvauskohteeseen Kuhmoisten Sahalle. Pääsimme entisen Sahan sisä- ja ulkotiloihin kuvaamaan. Saha oli tosi upea paikka ja oli harvinainen mahdollisuus kuvata sellaisessa paikassa. Mikä värien kirjo, puhumattakaan erilaisista koneista, materiaaleista ja kerroksista, joita sahalla on. Vain mielikuvitus oli rajana kuvauskohteita ja -kulmia valitessamme. Olin nyt ensimmäistä kertaa porukan mukana kuvaamassa ja se oli erityisen hieno kokemus niin kuvaamisen aikana kuin kuvia katsellessa. Samasta kohteesta saa todella monia näkökulmia, kun itsenäisesti ajattelevat ihmiset osallistuvat. Yksi kesän kohokohta olikin katsella Sahalta otettuja valokuvia Touhulassa isolta screeniltä.

IMG_4207[1]

Kuvasimme Wisku 2016 -kilpailua varten. Jotenkin innostuin asiasta ja katselin Sahaa sillä silmällä. Sain mielestäni monta hyvää otosta. Pidin todella paljon Sahan värimaailmasta ja aivan erityisesti ruosteen eri sävyistä. Myös vanhan ja uudemman puun eri sävyt iskivät tajuntaani.

Omien kuvien valinta Wisku 2016 -kilpailuun oli vaikeaa. Osallistuin sekä kuvasarjalla että yksittäisillä kuvilla. Sisareni valitsemalla kuvalla höyrykoneesta voitin omaksi yllätyksekseni Wiskun. Olin ihan äimänä, mutta hyvin onnellisena. Arvostan Wiskun voittoa, sillä digipiirin ulkopuolinen raati valitsi voittajakuvan ja perusteli miksi valinnan teki.

Wisku 2016 voittajakuva. Höyrykone.

Wisku 2016 voittajakuva. Höyrykone.

Submit a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *