Kankaankudonnan tuloksia

Tiistaina oli kevään viimeinen kerta kansalaisopiston kankaankudontaa. Yleensä kokoonnumme torstaisin, mutta nyt oli tarve ja tilaisuus ylimääräiselle kerralle. Puiden laittaminen kudontakuntoon oli pahasti kesken.

Yhdet puut saatiin siihen kuntoon, että kokeneemmat kutojat voivat halutessaan kutoa niillä jo ennen syksyä ja opetuksen alkamista. Minä en kuulu tuohon porukkaan.

Haluan kuitenkin oppia lisää ja siksipä ilmoittauduin ennakkoon seuraavalle opetuskaudelle. Meinaan kutoa villaisen hartiahuivin, leveän peitteen ja kaitaliinaa. Näitä samoja kutovat muutkin, sillä yhdessä päätämme mitä teemme sen perusteella mihin on kiinnostusta. Minä otan kaikkeen osaa, koska haluan oppia ja jos en jotain opi, niin tiedän jatkossa vältellä kyseistä asiaa. Se on kumminkin tullut selväksi, että tekemällä oppii eikä kenestäkään tule kaikenosaavaa kutojaa kertalaakista.

Kangaspuiden saattaminen kudontakuntoon on monimutkainen prosessi. Jos jokin menee pieleen, se on korjattava, koska virhe tulee ilmi väistämättä. Esimerkiksi niisiminen on tarkkaa ja tehtävä oikein. Minä oli niisinyt väärin joitakin kohtia, joten opettaja ja Marjatta joutuivat tekemään ison työn korjatessaan virheitäni. Virhettä ei olisi tullut, jos olisin alkujaan ymmärtänyt mihin mikin vaikuttaa. Nyt olen viisaampi.

Nyt päättyneenä opintovuonna sain valmiiksi kantoliinan, mattoja ja poppanan. Olen itse tyytyväinen tekemisiini. Eivät ne ole täydellisiä, mutta ne ovat minun valmistamia ja minun ensimmäiset kudontatyöni.

Oma ansiotyöni vaatii jatkuvaa ajantasalla pysymistä ja täydennyskoulutusta. Asiat muuttuvat usein ja paljon. Jos työ sujuu hyvin, ei sitä kukaan huomaa. Tai harvoin tunnistetaan, että hyvin sujuu ja annetaan myönteistä palautetta. Joskus on ristiriitainen tunne siitä, mikä riittää kellekin. Miten pystyt todistamaan, että tekemäsi työ on ollut hyödyllistä, jos joku kyseenalaistaa asian?

En siis ihmettele, että moni haluaa tehdä käsitöitä tai rakentaa itse talon. Tehty on tehty, siinä konkreettisena, voit koskea ja käyttää, näyttää ja kertoa miten sen teit. Pystyt toteuttamaan oppimasi käytännön esineeksi tai taiteeksi. Käsillä tekeminen tuottaa hyvää mieltä, se on aivan varma asia. Kun tulee heikko hetki, minäkin voin ottaa esiin jotain itsetekemääni ja luottaa taas siihen, että jotain sentään opin ja saan myös aikaan.

Kudoin oikein kesäisen maton siskoni makuuhuoneeseen kesämökille. Matosta tulee mieleen karamellit ja jäätelöt eli matto on täydellinen herkkusuusiskolleni. Kahden muun maton kuosi on keskenään sama, mutta toinen on lyhyt ja toinen pitkä. Nekin ovat jo mökin keittiön lattialla.

Poppanaa tein alle kaksi metriä, koska en ole tottunut käyttämään poppanaliinoja. Hankin kuteet Luopioisten uudehkosta käsityö- ja lahjatavarakauppa Hilma ja Olgasta. Rupesin vähän tykkäämään poppanasta, koska osuin ostamaan kivat värit ja poppanan kutominen oli nopeaa. Kantoliinalle, jonka kudoin aivan ensimmäiseksi, en ole keksinyt vielä käyttöä. Liinan kuvioita saatan katsella ihan vain huvikseni sitten joskus, vaikka eläkkeellä ollessani.

Jatkan syksyllä innoissani Rautajärven kudontapiirissä kivojen naisten kanssa. Kesällä voin kutoa ullakolla mattoa omilla kangaspuilla, mutta silloin saatan tarvita apua kylän taitavilta kutojilta.

 

Submit a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *