Juha Hurmeen esitys Puupää

Teatteriohjaaja Juha Hurme esitti toissa viikon perjantaina Mikkolan Navetalla Luopioisissa näytelmän Puupää, jonka hän on itse käsikirjoittanut.

Koska olen kuullut jonkin verran Hurmeen taidoista esiintyä ja kirjoittaa, lähdin ystäväni kanssa katsomaan esitystä. Näimme molemmat Hurmeen ensi kertaa.

Puupää on yhden miehen musikaali, jota Hurme on esittänyt vuodesta 2003. En oikein tiennyt mitä odottaa. Äkkiseltään voisi ajatella Puupään olevan kopio Esa Pakarisen Puupää -hahmosta, ja siten voisi kuvitella menevänsä katsomaan komediaa, sellaista koheltamista ja hassuja kommelluksia, joita Pekka ja Pätkä -elokuvissa viljeltiin runsaasti.

Otimme ystäväni Juhan kanssa eturivin paikat.

Hurme vastaa esityksessä kaikesta, joten alkuun hän valmisti näytelmän lavastuksen. Puiset hahmot kuvasivat Pekka Puupäätä, Pätkää, talonmies Pikkaraista ja Justiinaa. Esityksen aluksi Hurme kertoi miten näytelmä on syntynyt ja miten se on usean vuoden ajan elänyt. Tämä alustus oli mielestäni olennainen osa esitystä.

Olin kyllä vaikuttunut esityksestä. Hurme vei tarinaa eteenpäin eri henkilöiden kautta tuoden esiin paljon ajattelemisen aihetta. Ilta ei ollut suinkaan iloista hohottamista, vaan ainakin minulle  enemmänkin pohdinnan aika: mitä asioiden ja esitysten taustalla voi olla? Miksi ihminen on sitä mitä on? Onko komedian taustalla tragedia vai synnyttääkö komedia lopulta tragedian? Jos tietäisin enemmän kuin tiedän, suhtautuisinko asioihin toisin kuin nyt? Osaanko ja jaksanko katsoa ihmistä sisimpään asti, vai tyydynkö pintapuoliseen julkikuvaan?

En tainnut nauraa kertaakaan, sen sijaan vaikutuin Hurmeen kyvyistä esiintyä ja kyseenalaistaa meidän käsityksiämme ja oletuksiamme.

Lainasin esityksen innoittamana Kuhmalahden kirjastosta Juha Hurmeen kirjoittaman kirjan Nyljetyt ajatukset ja teoksen, joka kertoo SF-filmien ns. kulta-ajasta. Uudenlainen mielenkiinto asioihin heräsi.

Submit a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *