Kukon lempikana kuoli

Huomasin, että kukko Kultakaulalle mieluisin kana Mustis on kipeä. Sen kupu pullotti eikä ruoka maittanut. Mustis oli sisällä, kun muut kanat tapansa mukaan viihtyivät ulkona.

Mustis joi paljon vettä, tai ainakin se seisoi vesikattilan äärellä pitkiä aikoja. Vein sen lähelle hiekkaa, sillä ajattelin, että Mustiksen vaiva liittyy kivispiiraan, joten hiekan avulla ruoka jauhautuisi pienemmäksi ja lähtisi liikkeelle. Kana seisoskeli paikallaan ja oli ääneti, ikäänkuin totinen. Käsittääkseni sen oli tukala olla.

                                                         Mustis

Tänään 17.7. Mustis oli kuollut. Seuraavan kerran kun näen kanan olevan kipeä, siis selvästi kipeä, päästän sen kärsimyksestä tavalla tai toisella. Kaula poikki vesurilla on hyvä keino, johon en ole vielä itse koskaan ryhtynyt, mutta asiaan on tultava muutos. Onnekseni useampi sukulaismies harrastaa metsästystä, joten olen saanut tarvittaessa heiltä apua eläinten lopettamiseen.

                                                       Mustis, Kultakaula ja muita kanoja.

Mustis oli vanhimpia kanojani ja nyt sen päivät tulivat täyteen. Hyvä kana se oli, tosihyvä.

Kissani, Suurmetsästäjä Hammi, on myös ollut vaikeuksissa. Hammi meni sunnuntaiaamuna ulos eikä tullut sisälle illalla, ei, vaikka sitä kuinka huutelin. Läpi yön parin tunnin välein kävin huutelemassa Hammia ja laitoin sille ruokaa ja kermaa ylärapulle. Hammi tulee iltaisin sisälle viimeistään kello 21-22 välillä, usein jo aiemmin.

Maanantaiaamuna etsin Hammia lähimaastosta. Olimme kuulleet sunnuntaina aamupäivällä koiran haukkuvan paikallaan jossain lähellä pidemmän aikaa. Kävin silloin puputtamassa Hammia eli huutelemassa sitä nimellä ja lukuisilla lempinimillä. Ajatus oli, että ääneni kuuleminen kannustaa ja rohkaisee Hammia, jos se on vaikeuksissa esimerkiksi koiran kanssa.

Siskoni tuli Tampereelta etsimään kanssani Hammia. Kierrettyämme naapureiden ulkorakennukset palasimme pihaani. Huomasin Hammin istuvan navetan päädyssä. Se oli kuin puupökkelö: toistaitoinen. Leena kantoi Hammin sisään ja tutkimme sen. Vasen silmä vuoti vettä ja jokin nielemisongelma vaivasi. Hammi meni nukkumaan ja nukkuikin lähes kaksi vuorokautta yhtä kyytiä. Vasta tiistai-iltana se söi ja keskiviikkoiltana se pyysi vaisusti ulos, mutta en laskenut.

 

Hammi 7/2017

Torstaina Hammi oli päivän ulkona ja kun tulin töistä, Hammi pyyhälsi sisälle syömään ja nukkumaan. Silmä vuotaa vielä kirkasta nestettä. Hammi tietää missä se oli ja mitä sille tapahtui, minä vain arvailen monenlaista. Olen hyvin onnellinen, kun Hammi löytyi ja on virkistymään päin. Se on minulla erittäin tärkeä kissa.

Suurmetsästäjän tittelin Hammi ansaitsee mäyrästä. Reilu kuukausi sitten puuliiterissäni oli kuollut mäyrä. Se makasi trukkilavan lautojen välissä etukäpälät ylös sojottaen. Todennäköisesti mäyrä joutui ahdinkoon vahingossa eikä päässyt huonon asentonsa vuoksi pois. Kuoli sitten. Minä puhun asiaa jonkin verran suurennellen niin, että Hammi mysöi mäyrän lautojen väliin.

Submit a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *