Lattiakukkia

Olen aina pitänyt pitsiliinoista. Ja arvostanut niiden tekijöitä, sillä jokaiseen liinaan, pieneenkin, joutuu käyttämään työtunteja. Silmukka kerrallaan tehtävään työhön ei ryhdytä ellei aihe todella kiinnosta. Siksi niitä lähtee mukaani kirpputoreilta, kun ihmiset myyvät niitä pilkkahintaan ja minä mielessäni lasken tuntipalkkaa liinan tekijälle. No, hyvähän se on kierrättää, eiväthän ne kaikkien silmää miellytä ja näin löyttävät uuden kodin.

Itse virkkaisin enemmänkin, jos vain aikaa riittäisi, niin paljon ihania malleja on. Toiset mallit taas ihastuttavat niin paljon, että ensimmäisen työn jälkeen tahtoo heti tehdä uuden. Niin kävi näiden pitsiliinojen kanssa. Tai voikohan tässä liinasta puhua, kun kude ja koukku on sen verran isoja ja käyttötarkoitus lattialla.

DSC04460

Pikkuinen hempeän vaalea matto.

Kun rupesin kudeostoksille, niin innostuin jo siitä hommasta niin, että tuli haalittua monen värisiä kuteita. Tummaa harmaata ostin sen verran, että sain siitä halkaisijaltaan noin 130 cm maton. Hempeää vaaleanpunaista ei valitettavasti ollut tuon enempää, mutta pikkumattoon siitä riitti. Väri oli kyllä niin ihana, että olisin tehnyt isommankin.

Nämä matot ovat tehty ihan tavallisesta trikoisesta matonkuteesta. Laadultaan se ei ole ihan tasaista, vaan siinä on ohuempia ja paksumpia kohtia, mutta ei se tuossa haittaa, valmiissa työssä tuskin huomaa.

Koska puhtaan valkoista matonkudetta ei ollut saatavilla, ostin sitä ontelokuteena. Ontelokude on neulottua putkea ja täten tasalaatuista mutta myös hintavampaa. Mutta haluan vielä sen puhtaan valkoisen pitsimaton, en vain ole vielä ehtinyt aloittaa, vaikka nämä kaksi ovat jo jonkin aikaa olleet valmiina. Niin, ja onhan tuolla vielä sitä pellavan väristä  ja vihertävääkin kudetta odottamassa. No, jonakin sopivana hetkenä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *