Kuiva leivänkannikka- kiitoksen aihe?

Kyllä on pimeää ja kuraista. Kissakin huuteli pihalla, että tassut kastuu. Piti kantaa sisälle. Kaksi muuta kissa kyllä pärjää omin tassuin, mutta tämä yksi on toisinaan aikamoinen hienohelma. Tällaista se kai kuuluukin olla – marraskuussa. Kynttilän liekki näkyy nyt kirkkaammin kuin muulloin.

Pimeinä iltoina on mukava tutustua erilaisiin asioihin sanomalehtien, kirjojen ja internetin kautta. Osuipa yksi ilta silmiini Pirkanmaan Liiton sivuilta muuan alasivu, joka laittoi minut pohtimaan miten onkaan maailmanmeno muuttunut. Ja vieläpä lyhyehkönä ajanjaksona.

Ruoka. Ruoan hinta aiheuttaa huolta nykyihmiselle. Ruokaa on kaupat pullollaan. Mutta kun se maksaa liikaa! Harvemmin nostetaan esille sitä, että hyllyhinnan lisäksi kotitalouden ruokakuluihin vaikuttaa suunnitelmallisuus ja ruoanlaittotaidot. Osalla meistä on mahdollisuus hyödyntää pakastinta leipomalla ja pakastamalla kauppojen tarjoustuotteita. Kotitalouden ylläpito on taitolaji.  Kulujen kurissapito on muutakin kuin halpa hinta.

Ruoka. Ruoan puute kylvi kuolemaa Suomessa suurina kuolonvuosina  1686 -1697, jolloin joka neljäs suomalainen kuoli nälkään. Uudelleen nälkä koetteli kansaamme 1860-luvulla, jolloin joka kymmenes pirkanmaalainen menehtyi.

Kuiva leivänpala oli tuolloin kiitoksen aihe. Tämän avulla selviän huomiseen. Nykyisin kuiva leivänpala on joillekin harmin paikka. Kuivunutta leipää, tuotako pitäisi syödä?!

Toivottavasti kansamme ei enää tarvitse kokea nälänhätää. Ruoantuotanto on kuitenkin aina luonnon armoilla eikä ole itsestäänselvyys, että laivat ja lentokoneet rahtaavat ruokaa pikkuiseen Suomeen Euroopan Unionin äärilaidalle.

Nyt meillä on Tampereen seudulla hypermarketteja niin paljon, että mietityttää, mistä kohta niille kaikille löytyy asiakkaita. Osa ostajista kun valitsee edelleen mieluusti pienemmän marketin tai lähimyymälän. Olikin yllättävää em. sivuja lukiessani löytää sellainenkin tieto, että  kaupan pitäminen maaseudulla oli kiellettyä vuoteen 1860 saakka. Maaseudun elämä perustui omavaraistalouteen.

Paljon on tapahtunut niiden 150 vuoden aikana, jolloin kaupanpito maaseudulla on ollut sallittua. 1900-luvun puolivälin jälkeen maaseudulla saattoi samassa kylässä olla kaksikin kauppaa. Nykyisin marketiin mennään omalla autolla, kun onnikkakyytiä ei ole tarjolla.

Lapsena asioin äitini kanssa  muun muassa Ruutanassa Tuomisen kaupassa. Kauppa sijaitsi keskellä Ruutanaa, likimain Jussilantien risteystä vastapäätä. Lapsen mieleen jäi, miten kaupan eteisessä oli kaksi ovea. Toinen johti kauppatilaan, missä oli kylmätiskit: liha ja maitotuotteet. Harmikseni äiti suuntasi useimmiten sen puolen ovesta. Meiltä oli juuri myyty lehmät. Maito ostettiin litran pusseissa.  Niin, sen toisen oven takana oli pienen tytön mielestä ihmeellistä nähtävää: karamelleja, kahvipaketteja ja muuta värikästä. Toisinaan kauppias toi viininpunaisella farmariautollaan puhelimella tilatun ruokapaketin suoraan kotiin. Se oli mukavaa, ei tarvinnut kantaa painavia kauppakasseja. Se oli hyvää palvelua.

Oliko asiat ennen paremmin? Sitä on hyvä joskus pohtia. Ainakin talvet olivat ennen talvia. Oli lunta ja pakkasta. Marraskuun pimeyttä valaisemaan saatiin lumipeite.  Eipä ollut internettiäkään, mutta oli metrikaupalla toinen toistaan houkuttelevampia teoksia kirjastossa Tarpilan koulun alakerrassa. Niitä lukiessa lyhenivät marraskuun illat silloinkin.

Blogin kirjoittaja tutustui tähän sivustoon: Pirkanmaan liitto/ Pirkanmaan historiaa

” Mummu,katso! Kukka!”

Raput ylös, raput alas. Ja sitten iloista kävelyä keittiössä, ohi kulkiessa voi napata mukaan mummun rikkalapion. Hyvänen aika, miten paljon saisikaan aikaan, jos olisi käytössä sama määrä energiaa kuin 1-vuotiaalla. Mummu seuraa pientä, sillä ilman isompaa rinnalla kulkijaa muun muassa rappuset ovat vaaran paikka. Pieni lapsi tarvitsee paljon aikaa ja… Lue lisää ” Mummu,katso! Kukka!”

Itsestäänselvyyksiä?

Joskus havahtuu huomaamaan, että itsestäänselvyyksiä ei ole olemassa. Tänä kesänä kukat ovat kukkineet upeasti, vaikka säätila onkin ollut paljolti kylmä ja sateinen. Kylmyyden keskellä se on tuntunut ihmeeltä. Osallistuin nyt toista kertaa vammaisjärjestöjen ja vammaisneuvoston järjestämään iltatapahtumaan Vesaniemessä. Vesaniemi avarine pihanurmineen ja saunoineen antaa mukavat puitteet tapahtumille. Tänä vuonna esittelyssä… Lue lisää Itsestäänselvyyksiä?

Opastettua matkailua- kokemuksia ja tunnelmia

Joskus täytyy mennä vähän kauemmas, jotta näkisi paremmin lähelle. Kesäretkeni kääntöpiste oli tänä vuonna Korppoon tori. Sieltä ostin kesän ensimmäiset mansikkamaistiaiset. Hyvältä maistuivat mansikat Korppoon auringossa nautittuina. Vaan saaristolaislimpusta jäin paitsi. Linja-autoseurueemme nopeimmat pääsivät limppuapajille. Liki 40 asiakkaan jono muutoin verkkaiseen kaupankäyntiin tottuneella kojulla taisi olla myyjille päivän kohokohta. ”Teillähän… Lue lisää Opastettua matkailua- kokemuksia ja tunnelmia

Luottamushenkilön kesäpohdintaa

Kesä on kauneimmillaan.  Pihlajat ja syreenit kukkivat ja tuoksuvat ylenpalttisesti. Tavallista syreeniä kukinnassaan hiukan myöhäisempi Unkarin syreeni aloittelee sekin kukintaansa. Syreenit ovat osa Kangasalaa. Kirkonkylän raitilta niitä löytyy vieläkin, vaikka määrä onkin vähentynyt vuosikymmenien kuluessa. Kaunis oli kesäilta kirkonkylässä, kun menin valtuustosalille uuden luottamushenkilökauden valtuustoinfoon. Viime vuosien aikana on talousarviota… Lue lisää Luottamushenkilön kesäpohdintaa

Tunnelmia ja ajatuksia kesänavauspäivänä

Koulujen kevätjuhlapäivänä, kesäkuun kolmantena päivänä, parkkeerasin autoni vanhan lukion parkkipaikalle. Ilma oli viileä ja kaunis. Luonto oli  värittynyt vihreän eri sävyihin ja lintukuorot lauloivat. Suomen liput liehuivat auringonpaisteessa. Ajatus lensi menneisiin sukupolviin. Miten tunteella sitä vieläkin ajattelee vanhan yhteiskoulun ja lukion historiaa, vaikka itse en ole edes lukiota käynyt. Tätini… Lue lisää Tunnelmia ja ajatuksia kesänavauspäivänä

Granaattiomenaa vai raparperia?

  Marketissa näkyy olevan tarjouksessa granaattiomenoita Perusta, myskikurpitsaa Etelä-Afrikasta ja viinirypäleitä Intiasta. Mainoksen mukaan toimitaan asiakkaiden toiveen mukaan, mikä sinänsä on hyvä lähtökohta. Ja nämä em. mainitut tuotteet ovat sesonkituotteita. Tavasin toisenkin kerran. Siis perulainen granaattiomena on sesonkituote kevääseen heräilevässä Suomessa? Pari vuotta sitten talvella löysin toisen ketjun marketista tuoreita… Lue lisää Granaattiomenaa vai raparperia?

Vihreää kultaa

Vain ryyppy sahalle ja reipas kiskaisu narusta. Ja kuuluu tasainen moottorin kehräys. Ripustan raivaussahan valjaitten koukkuun, läppäisen kypärän kuulosuojat ja silmikon paikoilleen.  Operaatio kuusentaimien pelastus voi alkaa. Siinä raivatessani mietin, miten mahdoton onkaan pihlajien ja pajujen kasvuvoima pieneen havupuuntaimeen verrattuna. Ja kasvavat ne lepät ja koivutkin havupuuntainta nopeammin.  Viime keväänä… Lue lisää Vihreää kultaa

Ajatuksia kuntavaaleista

Kuntavaalit on sitten nähty ja koettu. Äänestysprosentti oli vain vähän yli 61 prosenttia eli aika monelta mahdollisuus vaikuttaa kunnan kehityksen suuntaan jäi näkemättä ja kokematta. Naiset äänestivät hiukan miehiä innokkaammin. Naisten määrä valtuustossa nousi kahdella ja on nyt 15. Paljolti tämä on vihreiden naisten upean tuloksen aikaan saamaa. Tasa-arvolain mukaan… Lue lisää Ajatuksia kuntavaaleista

Kunnan imago

Sain yhteydenoton, jossa kysyttiin mielipidettäni kunta / kaupunki asiaan. Soittajan kanssa totesimme, että asia ei ole maailman tärkein. Mutta se tapa , millä asiasta päätös synnytettiin ei ansaitse kiitosta. Kuntalaismielipide jätettiin täysin kuulematta. Edes yhtä ainoaa kuntalaistilaisuutta ei järjestetty. Kaikesta heijastui kiire saada ”oikea ratkaisu” tehtyä.  Tämä ei ole hyvää… Lue lisää Kunnan imago