Kaupunkilaiva myrskyn silmässä

Säästömyrskyn tyrskyt vyöryvät jälleen kaupunkilaivaamme vasten. Myrskyisellä merellä kaupunkilaivamme kohtaa muita laivoja. Hyvää tavaraa luovutetaan alihintaan yksityisten varustamojen omistamille laivoille. Siellä vakuutellaan omaisuudesta pidettävän hyvää huolta. Suurten varustamojen lipun alla huolenpito vaihtelee riippuen perämiesten taidoista. Pienempien yksityisvarustamojen laivat ovat uppoamisvaarassa. Niiden on pakko jättää matka kesken ja luovuttaa hyvällä osaamisella… Lue lisää Kaupunkilaiva myrskyn silmässä

Keitetäänkö kahvit?

Aina joskus tulee luottamustehtävien hoidossa vastaan tilanteita, joissa päätöksenteko tuntuu todella vaikealta. Yksi sellainen oli viimeksi kirkkoneuvoston kokouksessa, jossa päätettiin Kahvila Seurahuoneen kohtalosta. Alun perin kahvila perustettiin toimimaan vapaaehtoisten pyörittämänä. Kahvilaa pyörittämään löytyikin pieni vapaaehtoisten joukko, joka teki arvokasta työtään suurella sydämellä. Kuitenkin heitä oli liian vähän, kahvilan pyörittämiseen olisi… Lue lisää Keitetäänkö kahvit?

Pakastimen kätköistä poimittua

Mitenkähän ennen pärjättiin ilman pakastinta? Sokeria ja suolaa ainakin kului kesän makuja säilöessä enemmän. Tunsin olevani rikas, kun avasin tänään pakastimeni. Poimin sieltä annoksen kurpitsasosetta ja rasiallisen sekalaisia metsäsieniä. Puolukkapussi jäi odottamaan toiseen päivään. Kurpitsasoseen käytin kahvikakkuun. Toinen mauste kakussa on kookoshiutale. Ohje on kirjattu muistiin joskus kauan sitten emäntäkoulussa… Lue lisää Pakastimen kätköistä poimittua

Piparin tuoksua, tonttujen juoksua, siinäkö Joulu on?

Kirkkaita valoja, osa ikävän neonvärisiä, osa lämpöisen luonnollisia sävyjä. Kauppojen sähköisillä koristeilla haetaan asiakkaiden huomiota. Mutta sähköhän on halpaa, niiden sähkön kulutus on vähäistä moneen muuhun asiaan verrattuna. Vai onko kokonaisuutena? Pimeässä kiiltävä katu Tampereella on saanut valokseen toinen toistaan kauniimpia valokuvioita jo vuosikymmenien ajan. Se on jo perinne, kaunis… Lue lisää Piparin tuoksua, tonttujen juoksua, siinäkö Joulu on?

Kirkossa on tilaa kaikille!

Milloin olet viimeksi käynyt messussa? Minä kävin viime sunnuntaina kotikirkossani- siinä kivikirkossa. Kuntamme alueella on monta kotikirkkoa. Kivikirkon lisäksi on kauniit, keltaiset puukirkot Sahalahdella ja Kuhmalahdella. Punainen puukirkko Vehkajärvellä on rukoushuonekunnan ylläpitämä. Kuhmalahdella ja  kivikirkon tuntumassa ovat helluntaiseurakunnan kirkot. Vanhat kirkot ovat arkkitehtuuriltaan ainutlaatuisia ja hillityn kauniita. Uusi kirkkokin voi olla kaunis. Nykyisen ”neliöarkkitehtuurin” ja hälisevien markettien aikakaudella kirkossa käynti virkistää jo pelkästään tasapainoisella arkkitehtuurillaan ja hiljaisuudellaan. Maailma muuttuu, rakennukset ja toimintatavat muuttuvat. Mutta on jotain, mikä pysyy: kirkot ja mikä tärkeintä – kirkoissa kuultava ilosanoma!

Viime sunnuntaina messuun mennessäni ovella oli vastassa alttarikillan lapsia. Tervetulotoivotus tuli ja virsikirja ojennettiin sydämellisen hymyn kera. Saimme myös kuulla Ruutanan lapsikuoron kaunista laulua. En edes tiennyt aiemmin, että Ruutanassa on lapsikuoro. Isot peukut heille, jotka järjestävät musiikkitoimintaa eri puolilla Kangasalaa. Seurakunta on merkittävässä asemassa kuorolauluharrastuksen ja muun musiikkitoiminnan ylläpitäjänä. Muidenkin Kangasalan kuorojen laulua on varsinkin joulun alla mahdollista kuulla kotikirkoissa.

Sunnuntain messun yhteydessä kaksi nuorta naista siunattiin ja otettiin kirkkomme jäseniksi. Aplodien kera toivotimme heidät tervetulleiksi. Kastepuuhun ripustettiin useammankin pienokaisen nimisydämet. Heidät oli otettu Kristuksen seurakunnan jäseniksi. Lapsi tarvitsee siivet ja juuret. Vanhempien ja isovanhempien kulttuuriperinnön ja arvopohjan siirtyminen kasvavalle polvelle antaa heille vahvan pohjan elämään.

Viime sunnuntaina vietettiin myös sadonkorjuun kiitosjumalanpalvelusta. Vehoniemen maa- ja kotitalousnaiset olivat tuoneet kirkkoon vakoissa ja kapoissa syksyn satoa ja uutisleipää. Lauloimme yhdessä virren 575:” Maan muokkasimme, veimme sen multaan siemenen. Työn toivossa me teimme ja Luojaa rukoillen. Soi hiljaisesti tuuli ja laiho kohosi, näin Herra pyynnöt kuuli ja viljan kasvatti.” Messun jälkeen pastori kehotti kirkkokansaa käymään kirkkokahvilla seurakuntakodilla ja totesi: ”Vaikka joskus voi tuntua, että ruoka tulee marketeista , niin ei se sieltä tule. Kyllä ruoka tulee edelleen pelloilta!” Yksinkertainen totuus, joka joskus voi unohtua. Kuitenkin, suuri kiitoksen aihe on, että maa on taas antanut satonsa.

Kirkkokahvit tarjosi pitkän perinteen mukaisesti Maaseutuseura ( ent. Maamiesseura). Kahvituksen toteuttivat vehoniemeläiset. Herkullinen kasvispiirakka, maustekakku ja muhkean maistuva kinuskikakku kruunasivat kirkkoreissuni. On suuri rikkaus, että seurakunnassamme on vapaaehtoisia, jotka esimerkiksi osallistuvat messujen toteutukseen ja tarjoavat kirkkokansalle kahvit. Jokaiselle voi löytyä oma pienempi tai isompi vastuualue. Seurakunta on kaikkien jäsentensä yhteinen. Uudet tulijat ovat tervetulleita.

Historiaa: https://www.kangasalanseurakunta.fi/kirkot-ja-tilat/kirkot-ja-kappelit/kangasalan-kirkko/kangasalan-kirkon-historiaa

Katovuoden mietteitä

  Olipahan kesä! Pienestä asti olen ollut mukana viljelyhommissa, mutta tällaista kuumuutta ja kuivuutta en jaksa muistaa aiemmin olleen. Toki on ollut kylvöjen jälkeen kuivia jaksoja, mutta myöhemmin kesällä tulleet sateet ovat yleensä helpottaneet tilannetta.  Sen sijaan monta tappelua märkyyden kanssa muistan olleen. Milloin on yöpimeällä kiskottu konetta irti märästä… Lue lisää Katovuoden mietteitä

Päätöksentekoa

Tulipahan vihdoinkin vettä taivaalta. Kesäkuussa on pihamme sademittariin kertynyt jo 45 milliä. Kuivuus leikkasi  monella viljapellolla odotettavissa olevan sadon määrää. Tuntuu jotenkin kohtuuttomalta, että peräkkäin on kaksi huonoa satovuotta.  Tilastonikkarit ovat laskeneet, että ensimmäistä kertaa Suomen historiassa toimivien maatilojen määrä on laskenut alle 50 000:n. Tiloille ei löydy enää jatkajia. Työ… Lue lisää Päätöksentekoa

Hyvä ja paha muovi

Äiti avasi suuren vesipadan kannen saunan eteistilassa. Kuuma vesi höyrysi ja metallisella ämpärillä äiti nosti pesuvettä saunan puolelle.  Uusi pesuvati oli alumiinivärinen. Kiuas sihisi ja ikkunasta pilkotti järvimaisema. Penkillä oli pikkupullo nimeltään Hellä Mietonen. Se oli pyöreähkö, ihan oman muotoisensa shampoopullo. Elettiin 1970-lukua. Hellä Mietonen erosi muista saunan ja saunakamarin… Lue lisää Hyvä ja paha muovi

Hyvä uni, parempi mieli

Mitä nyt, mietin unenpöpperössä. Jokin häikäisee… Raotan silmiäni ja hoksaan, että aamuhan on tullut. Aamuaurinko tiedottaa kirkkailla säteillään, että aika nousta ylös. Uusi päivä on koittanut. Jossain kaupungissa kukonlaulun aikaan viimeiset ravintolat sulkevat oviaan ja väki taivaltaa nukkumaan jonnekin. Yötämyöten avoinna olleessa ruokakaupassa yötyöläinen pääsee ansaitusti lepäämään ja aamuvuoroon tulija… Lue lisää Hyvä uni, parempi mieli

Laadussa alijäämää?

Taas on se aika vuodesta kun erilaisissa yhteisöissä tilinpäätökset on saatu valmiiksi ja väki kutsutaan koolle vahvistamaan niitä.  Kahvin ja pullan tuoksu valtaa kylät ja taajamat useampanakin iltana kevään lähestyessä. Toiminnan tuloja ja menoja edellisvuosiin vertaillen saadaan selville, miten hyvin kulunut toimintavuosi on mennyt. Parhaimmillaan ylijäämäinen tilinpäätös kertoo oikein suunnatusta… Lue lisää Laadussa alijäämää?