Hyvä ja paha muovi

Äiti avasi suuren vesipadan kannen saunan eteistilassa. Kuuma vesi höyrysi ja metallisella ämpärillä äiti nosti pesuvettä saunan puolelle.  Uusi pesuvati oli alumiinivärinen. Kiuas sihisi ja ikkunasta pilkotti järvimaisema. Penkillä oli pikkupullo nimeltään Hellä Mietonen. Se oli pyöreähkö, ihan oman muotoisensa shampoopullo. Elettiin 1970-lukua. Hellä Mietonen erosi muista saunan ja saunakamarin puisista, lasisista ja emalisista tarvikkeista. Se oli valmistettu muovista! Tuolla vuosikymmenellä muovi löi itsensä läpi helpolla ja mukavalla olemuksellaan.

Kesäillan kauneus hemmotteli meitä Pyysaloon naisten saunailtaan kokoontuneita naisia viime viikolla. Naisporukalla puhuttiin monestakin asiasta. Yksi joukostamme oli käynyt Tunisiassa ja hämmästeli sikäläistä huolettomuutta muovin käytössä. Tien varsilla oli valtavat määrät pieniä muovipusseja – ohikulkijain pois heittämiä.  Mietimme myös kärsimyksen ongelmaa. Mietimme, että osa kärsimyksestä on ihmisten omien valintojen seurausta.  Tämä näkyy myös luonnossa, joka kärsii mikromuoveista.

Tietoisuus mikromuoveista on Suomessa ja muissa ns. länsimaissa alkanut lisääntyä vasta tällä vuosikymmenellä. Uutisissa kerrottiin, että monet Euroopan maat ovat toimittaneet muovijätteensä kiinalaisten käsiteltäväksi ja jatkokäyttöön sitä kautta. Poissa silmistä, poissa mielestä!  Sivistynyt (?) Eurooppa ei edes vaivautunut lajittelemaan muovista erilleen muuta jäteroinaa, joten on ymmärrettävää, että kiinalaiset eivät sitä enää halua. Mihinkähän se valtava muovijätemäärä nyt laitetaan?

Muovipussien valmistus kuulemma kuormittaa ympäristöä vähemmän kuin puuvillaisten kestokassien valmistus. Jaaha! Minulla on käytössä useampikin kestokassi. Yksi kestokassini on 8 vuotta vanha. Kuopus sai sen jostain messutapahtumasta. Toinen on yli 10 vuotta vanha, se on valmistettu Kirkkoharjun koulun käsityötunnilla. Kumpikin oli uutena todella kestävän näköistä tekoa. Nyt vuosien kuluessa, 0-2 kertaa niitä viikoittain käytettyäni, on pakko tunnustaa, että kassien sangat alkavat olemaan huonossa kunnossa. Olen pessyt niitä muun pyykin seassa muutaman  viikon välein. Minä -kestokassien suosija- en kuulemma osaa huomioida sitä, miten kassiini käytetyn puuvillan viljely on kuormittanut ympäristöä ja miten monta hitusta pesupulveria olen kassin pesuun hukannut! En kyllä todellakaan hoksannut kysyä lapseni opettajalta, että millä lailla tämä käsityötunnilla käytetty puuvillakangas on tuotettu!  Messutapahtumassa ollut yritys olisi toki voinut mainostaa itseään jollain muoviturhakkeella, mutta oli kuitenkin päätynyt kestävään käyttötavaraan – kangaskassiin.

Joskus pikkuasiat ja pilkunviilaukset avaavat uutta näkökulmaa ja parantavat asioita. Pikkuasioita esiin nostamalla voidaan myös peittää jotain oleellisen tärkeää. Mitenkähän lienee täällä Suomessa ja muualla Euroopassa on tilanne muovin käyttöön liittyvässä keskustelussa ? Puolueettomia mielipiteitä on harvassa. Jonkun elinkeino on kiinni muovin jalostuksesta ja muovituotteista. Jonkun toisen on vaikea vähentää muovin kulutustaan, muovin tuoma helppous ja mukavuus on koukuttanut monet meistä. On olemassa asioita, joissa muovin käyttö on hyvin perusteltua, esimerkiksi sairaaloiden tarpeet. Asiat ovat harvoin mustavalkoisia, totuus on joskus vaikea löytää.

En muista aiemmin olleen toukokuussa näin hienoja matonpesukelejä. Useamman viikon toukotyöruuhkan jälkeen on ollut aikaa pestä mattoja.  Ennen ostin mäntysuopaa nestemäisenä muovipulloissa. Nyt ostin palana paperikääreessä. Samoin aion toimia saippuan kanssa jatkossa.  Yksin minun valinnoillani ei maailmaa pelasteta. Mutta jos jokainen eurooppalainen vähentäisi muovin kulutustaan kahden mäntysuovan pakkauspullon verran kesän aikana, niin sillä olisi jo merkitystä! Muovin käytön vähentämisessä ei nimittäin ole apua siitä kuuluisasta Joku Muusta vaan kyllä se on peiliin katsottava!

Kirjoittanut

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *