Hyvä uni, parempi mieli

Mitä nyt, mietin unenpöpperössä. Jokin häikäisee… Raotan silmiäni ja hoksaan, että aamuhan on tullut. Aamuaurinko tiedottaa kirkkailla säteillään, että aika nousta ylös. Uusi päivä on koittanut.

Jossain kaupungissa kukonlaulun aikaan viimeiset ravintolat sulkevat oviaan ja väki taivaltaa nukkumaan jonnekin. Yötämyöten avoinna olleessa ruokakaupassa yötyöläinen pääsee ansaitusti lepäämään ja aamuvuoroon tulija on ehkä ehtinyt kuulla säveliä lintukuoron huikeasta aamukonsertista.  Tarvitsemmeko me ihmiset oikeasti ravintolan ja ruokakaupan palveluita puolenyön jälkeen?  Onko ihminen jotenkin onnellisempi, kun pääsee kauppaan klo 23 tai ravintolaan klo 03.00?

Sairaaloissa, paloasemilla ja poliisissa on ympärivuorokauden väkeä töissä. Kotieläintiloilla heräillään joka ikinen aamu hoitamaan eläimiä riippumatta tilan koneistusasteesta. Ellei sitten ole valvottu yötä laiterikon tai poikivan lehmän tai muun syyn takia. Ja löytyyhän monia muitakin ammatteja, joissa on pakko olla yöllä töissä. Monet tehtaat pyörivät yötyöläisten voimin, jotta asiakas saa tilaamansa tuotteet ajallaan.

Unenpuute on nykyaikana vakava vaiva. Vuorokausirytmi on monella nuorella ja vanhemmallakin sekaisin. Samaan aikaan, kun kotitalouden koneistusaste pakastimineen ja mikroineen on suurempi kuin koskaan , vaaditaan yhä laajempia aukioloja kaupoille. Lainsäätäjät ja kaupat ovat vastanneet huutoon vapauttamalla aukioloajat. Toisaalta viihde-elektroniikka tuo esimerkiksi elokuvat jokaisen kotisohvalle.  Miten ihmeessä ennen pärjättiin, kun kaupat olivat sunnuntaisin kiinni eikä ollut mikroa tai pakastinta? Ravintoloissakin valomerkki oli aiemmin.

Yhteiskunta elää 24/7 –rytmissä. Ei ole olemassa pyhää eikä arkea. On vain tehokkuutta, helposti saatavia palveluita. Ei ole olemassa yhteisiä lepopäiviä, jolloin koko yhteiskunta hiljentäisi vauhtia ja keräisi voimia. Vappukaan ei ole niin kuin ennen. Kirkollisten juhlapyhien rikassisältöinen merkitys katoaa kassakoneen kilinään aina vaan enemmän.

Onkohan tässä vapautuksen hötäkässä unohtunut jotain oleellista? Univelka on pahempi velka kuin rahallinen velka. Tosin näillä velkalajeilla on selkeä yhteys. Univelkaisen ihmisen on vaikeampi suunnitella ajan- ja rahankäyttöään. Joskus univelkaa kertyy itsestä riippumattomista syistä, kuten  itkuinen vauva perheessä tai selkäsärky tai muu  hereillä pitävä seikka. Vaikuttaa siltä, että yhä useammin univelka on itse valittua seurustelua sähköisten vempaimien kanssa tai valvomista viihteellä ollen useampana vuorokautena viikossa.

Univelkaisen tapaturmariski kasvaa, kun tarkkaavaisuus on heikkoa. Muisti voi pätkiä, unohtuu elämänhallinnan kannalta tärkeitä asioita.

24/7 yhteiskunta ei ole tehty ihmistä varten. Me emme sitä pitemmän päälle kestä. Emme edes tarvitse sitä kuin joissain elämän kannalta välttämättömissä tehtävissä. Markkinavoimat kiittää ja kassa kilisee. Milloin herätään puolustamaan oikeutta yhteisiin lepopäiviin? Mitä pitää tapahtua, että huolestutaan tosissaan jatkuvien sähköisten ärsykkeiden ja unenpuutteen vaikutuksista aivoterveyteen?

Illalla taas menen nukkumaan ja jätän ikkunan auki. On helpompi nukkua, kun huone on vähän viileämpi. Aina on yllätys, minkä linnun laulun kuulen aamulla ensimmäiseksi. Elämänlaatua on mahdollisuus kunnon yöuniin.

 

Kirjoittanut

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *