Katovuoden mietteitä

 

Olipahan kesä! Pienestä asti olen ollut mukana viljelyhommissa, mutta tällaista kuumuutta ja kuivuutta en jaksa muistaa aiemmin olleen. Toki on ollut kylvöjen jälkeen kuivia jaksoja, mutta myöhemmin kesällä tulleet sateet ovat yleensä helpottaneet tilannetta.  Sen sijaan monta tappelua märkyyden kanssa muistan olleen. Milloin on yöpimeällä kiskottu konetta irti märästä pellosta tai avattu tukkeutunutta puimurin koneistoa. Joskus on ollut kuivurilla elevaattori tukossa ja joskus jatkuva, pitkäkestoinen märkyys on saanut tähkät itämään eli pilannut sadon.

Mutta että kuivuus ja paahde vaikeuttavat sekä orastumista että jyvien kehittymistä tähkään, niin sellaista ei ole ennen tässä laajuudessa ollut. Tänä vuonna pellon reunaan mennessä on ollut mahdotonta ennustaa, mikä satomäärä tulee olemaan. Pieni tähkäkoko yllätti. Yleisesti Suomessa satomäärä on kymmeniä prosentteja alle keskimääräisen satomäärän.

Saapa nähdä, miten suomalainen ruoantuotanto toisesta pahasta katovuodesta toipuu. Ja mistä elintarviketeollisuus saa raaka-aineet? Euroopassa on yleisesti ollut kuivaa ja sään ääri-ilmiöt ovat muutenkin koetelleet viljelmiä. Mielenkiintoista huomata, että kaikenkirjavilla keskustelupalstoilla löytyy yhä niitä, jotka kehottavat viljelijöitä menemään oikeisiin töihin. Niinhän valtava määrä viljelijöitä on tehnytkin. Vuonna 1995 Suomessa oli 100 000 tilaa ja nyt niitä vähän alle 50 000. Ennusteen mukaan toimivia tiloja on vuonna 2025 37000 kpl. Mitähän ne oikeat työt ovat? Vieläkin alkutuotanto työllistää suuren määrän ihmisiä. Työelämä muuttuu , ammatit muuttuvat, mutta syömättä ei kukaan elä. Aika kapeilla hartioilla lepää suomalaisten ruoantuotanto tulevaisuudessa.  Vahvaa ammattitaitoa kyllä jäljelle jäävästä viljelijäporukasta löytyy, mutta ovatpa riskitkin tilakoon kasvaessa isoja. Toivottavasti tiloille löytyy myös osaavaa työvoimaa!

Monenlaista uutissatoa on tänäkin kesänä saanut poimia. Yksi hiljan julkaistu uutinen kertoi armeijan ottavan käyttöön kasvisruokapäivän. Kasvisten käyttöä on ihan hyvä lisätä.  Ja hyviä ruokiakin niistä saa, omiin suosikkeihin lukeutuvat hernekeitto ja porkkanalaatikko. Myös gratinoitu kukkakaali on hyvää. Ällistykseni oli melkoinen, kun samassa jutussa kerrottiin, että Suomesta ei kasvisvalkuaista löydy tarpeeksi!?  Isänmaan puolustajat marssivat ulkomaisen kasvismuonan voimin. Ruokalistalla tulee olemaan linssikeittoa ja quornia. Suomalaisen elintarviketeollisuuden innolla kehittämät nyhtökaura ja härkis jäävät tässä kisassa kakkoseksi.

Niin että halutaanko sitä suomalaista ruokaa vai ei? Juhlapuheilla ei mikään elinkeino pysy pystyssä. Ja halvalla hinnalla me ei täällä Pohjolassa pystytä kilpailemaan. Se kortti on jo kokeiltu. Voi, kun joskus koittaisi päivä, että viljelijät saisivat tulonsa oikeudenmukaisina tuottajahintoina  ja vain poikkeustilanteissa tukina.

Nyt pitää saattaa tämän vuoden viljelykirjanpito ajan tasalle. Paperille tehdyt muistiinpanot siirretään tietokoneelle. Rukiin kylvötkin ovat lähiviikkojen ohjelmassa.  Syksyyn kuuluvat myös viljavuusnäytteet osalta pelloista. Ja sitten tehdään viljelysuunnitelma ensi vuodelle. Sillä kevät tulee ja routa sulaa. Pellot kylvetään ja toivo uudesta sadosta elää jälleen.

Lopuksi siteeraan Kalevalaa.  Jokapäiväinen leipämme on isommissa käsissä.

” Anna Luoja, suo Jumala. Anna onni ollaksemme, hyvin ain eleäksemme.”

Kirjoittanut

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *