Kirkossa on tilaa kaikille!

Milloin olet viimeksi käynyt messussa? Minä kävin viime sunnuntaina kotikirkossani- siinä kivikirkossa. Kuntamme alueella on monta kotikirkkoa. Kivikirkon lisäksi on kauniit, keltaiset puukirkot Sahalahdella ja Kuhmalahdella. Punainen puukirkko Vehkajärvellä on rukoushuonekunnan ylläpitämä. Kuhmalahdella ja  kivikirkon tuntumassa ovat helluntaiseurakunnan kirkot. Vanhat kirkot ovat arkkitehtuuriltaan ainutlaatuisia ja hillityn kauniita. Uusi kirkkokin voi olla kaunis. Nykyisen ”neliöarkkitehtuurin” ja hälisevien markettien aikakaudella kirkossa käynti virkistää jo pelkästään tasapainoisella arkkitehtuurillaan ja hiljaisuudellaan. Maailma muuttuu, rakennukset ja toimintatavat muuttuvat. Mutta on jotain, mikä pysyy: kirkot ja mikä tärkeintä – kirkoissa kuultava ilosanoma!

Viime sunnuntaina messuun mennessäni ovella oli vastassa alttarikillan lapsia. Tervetulotoivotus tuli ja virsikirja ojennettiin sydämellisen hymyn kera. Saimme myös kuulla Ruutanan lapsikuoron kaunista laulua. En edes tiennyt aiemmin, että Ruutanassa on lapsikuoro. Isot peukut heille, jotka järjestävät musiikkitoimintaa eri puolilla Kangasalaa. Seurakunta on merkittävässä asemassa kuorolauluharrastuksen ja muun musiikkitoiminnan ylläpitäjänä. Muidenkin Kangasalan kuorojen laulua on varsinkin joulun alla mahdollista kuulla kotikirkoissa.

Sunnuntain messun yhteydessä kaksi nuorta naista siunattiin ja otettiin kirkkomme jäseniksi. Aplodien kera toivotimme heidät tervetulleiksi. Kastepuuhun ripustettiin useammankin pienokaisen nimisydämet. Heidät oli otettu Kristuksen seurakunnan jäseniksi. Lapsi tarvitsee siivet ja juuret. Vanhempien ja isovanhempien kulttuuriperinnön ja arvopohjan siirtyminen kasvavalle polvelle antaa heille vahvan pohjan elämään.

Viime sunnuntaina vietettiin myös sadonkorjuun kiitosjumalanpalvelusta. Vehoniemen maa- ja kotitalousnaiset olivat tuoneet kirkkoon vakoissa ja kapoissa syksyn satoa ja uutisleipää. Lauloimme yhdessä virren 575:” Maan muokkasimme, veimme sen multaan siemenen. Työn toivossa me teimme ja Luojaa rukoillen. Soi hiljaisesti tuuli ja laiho kohosi, näin Herra pyynnöt kuuli ja viljan kasvatti.” Messun jälkeen pastori kehotti kirkkokansaa käymään kirkkokahvilla seurakuntakodilla ja totesi: ”Vaikka joskus voi tuntua, että ruoka tulee marketeista , niin ei se sieltä tule. Kyllä ruoka tulee edelleen pelloilta!” Yksinkertainen totuus, joka joskus voi unohtua. Kuitenkin, suuri kiitoksen aihe on, että maa on taas antanut satonsa.

Kirkkokahvit tarjosi pitkän perinteen mukaisesti Maaseutuseura ( ent. Maamiesseura). Kahvituksen toteuttivat vehoniemeläiset. Herkullinen kasvispiirakka, maustekakku ja muhkean maistuva kinuskikakku kruunasivat kirkkoreissuni. On suuri rikkaus, että seurakunnassamme on vapaaehtoisia, jotka esimerkiksi osallistuvat messujen toteutukseen ja tarjoavat kirkkokansalle kahvit. Jokaiselle voi löytyä oma pienempi tai isompi vastuualue. Seurakunta on kaikkien jäsentensä yhteinen. Uudet tulijat ovat tervetulleita.

Historiaa: https://www.kangasalanseurakunta.fi/kirkot-ja-tilat/kirkot-ja-kappelit/kangasalan-kirkko/kangasalan-kirkon-historiaa

Kirjoittanut

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *