Opastettua matkailua- kokemuksia ja tunnelmia

Joskus täytyy mennä vähän kauemmas, jotta näkisi paremmin lähelle.

Kesäretkeni kääntöpiste oli tänä vuonna Korppoon tori. Sieltä ostin kesän ensimmäiset mansikkamaistiaiset. Hyvältä maistuivat mansikat Korppoon auringossa nautittuina. Vaan saaristolaislimpusta jäin paitsi. Linja-autoseurueemme nopeimmat pääsivät limppuapajille. Liki 40 asiakkaan jono muutoin verkkaiseen kaupankäyntiin tottuneella kojulla taisi olla myyjille päivän kohokohta. ”Teillähän hyvä opas on”, totesi nuorempi myyjistä, ” kun hän teidät torille johdatti”. Tori oli vaatimaton, vain kivetty , parkkialuetta muistuttava paikka, kulmassa grillikoju. Mutta sijainti oli hyvä, tori rajoittui kirkkoon, kauppaan, postiin ja hotelliin.  Voisin poiketa toisenkin kerran Korppoossa ja viipyäkin hetken aikaa. Mukava miljöö, hyvää palvelua.

Saaristo-opas oli mukanamme koko päivän, kun tutustuimme Paraisten kaupungin eri osiin: Paraisiin, Nauvoon ja Korppooseen. Jo pelkästään siirtyminen yhteysaluksella saaresta toiseen on tällaiselle linja-autoiluun tottuneelle erilainen kokemus. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli se, että Nauvoon liikennöi ensimmäistä vuotta sähköllä kulkeva lautta Elektra. Se kulkee väliä Parainen- Nauvo, siirtymään kuluu 9 minuuttia ja sitten se seisoo lastauksen ajan lataustolpassa suunnilleen saman ajan. Varavoimanlähteenä ovat dieselgeneraattorit tilanteisiin, joissa sähkön saanti on katkolla. Kyytiin mahtuu enemmän autoja kuin perinteisiin yhteysaluksiin. Tämä on ympäristöteko, sähköllä kulkeva lautta kuormittaa ympäristöä vähemmän. Ymmärrän kyllä paikallisten asukkaiden pettymyksen siihen, että lautta hankittiin Puolasta eikä ollut kotimaista työtä edistävä hankinta. Suomessa hintataso olisi ollut liian kova. Voisikohan Suomen hintakilpailukykyä parantaa vielä lisää, jotta työllisyys paranisi uusien työpaikkojen myötä ja tätä kautta verokertymäkin kasvaisi?

Minä olen aina ajatellut, että Suomessa kun on pitkät perinteet omenanjalostuksessa niin täällä kotimaassa jalostetut lajikkeet ovat parhaiten täällä tuotantoon sopivia. Muun muassa Kangasalta, Kerppolan kartanosta, ovat kotoisin laajemminkin tunnetuiksi tulleet omenalajikkeet, Kangasalan talvi ja Eppulainen. Vaan nykyään kuulemma belgialaiset omenapuuntaimet ovat kannattava hankinta. Vierailimme Tammiluodon viinitilalla Paraisilla. Sinne oli hankittu noin 10 000 omenapuuntainta Belgiasta. Sellaisia matalakasvuisiksi leikattuja poiminnan helpottamiseksi. Ovat kuulemma kotoisia lajikkeitamme paremmin taudin ja ötökänkestäviä. Lisäksi oli  1000 päärynäpuun tainta, Belgiasta nekin. Jos ei ihan pahoja talvia tule, niin tulevaisuudessa saatetaan ostaa marketista kotimaisia päärynöitä. Hyvä juttu, jos taudit ja ötökät pysyy poissa omenatarhasta, mutta mitenkähän mahtaa olla omenan maun laita? Väitänpä, että kotoiset lajikkeemme voittavat aromikkuudessa ulkomaan alkuperää olevat serkkunsa.

Parin päivän reissun aikana tuli nähtyä ja kuultua paljon muutakin. Pienikin ympäristönvaihdos piristää kummasti. Milloinkahan linja-autollinen turisteja voi varata paikallisoppaan päiväksi mukaansa kiertämään yhdessä vaikkapa Kangasalan ja Pälkäneen alueen nähtävyyksiä? Osaava opas kertoilee auton liikkuessa alueen historiasta ja elinkeinoelämästä pieniä ja suuria asioita. Tällaista mahdollisuutta pitäisi markkinoida ja edistää näin paikallista matkailua. Emme tarvitse mitään ihmepuistoja tai muuta erikoista, vaan kykyä nähdä, mitä kaikkea hyvää meillä onkaan ja taitoa kertoa siitä turisteille. Hotellihan meille on tulossa, joten yöpymispaikkakin turisteille tulee olemaan. Ei muuta kuin toimeksi- kotikuntaamme kelpaa esitellä!

 

Kirjoittanut

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *