Tunnelmia ja ajatuksia kesänavauspäivänä

Koulujen kevätjuhlapäivänä, kesäkuun kolmantena päivänä, parkkeerasin autoni vanhan lukion parkkipaikalle. Ilma oli viileä ja kaunis. Luonto oli  värittynyt vihreän eri sävyihin ja lintukuorot lauloivat. Suomen liput liehuivat auringonpaisteessa.

Ajatus lensi menneisiin sukupolviin. Miten tunteella sitä vieläkin ajattelee vanhan yhteiskoulun ja lukion historiaa, vaikka itse en ole edes lukiota käynyt. Tätini kuului ensimmäisen vuosikurssin oppilaisiin. Silloin oli iso voimainponnistus saada yhteiskoululle oma rakennus. On hyvä, että lukiolaisilla on nyt kunnolliset työskentelyolosuhteet uudessa lukiorakennuksessa. Mutta jos vanhan lukion kunnossapidosta ja ilmastoinnista olisi pidetty parempaa huolta palvelisi vanha lukiorakennus opetus tai muussa käytössä vieläkin. Nykyisin vaan tuntuu olevan enemmän halua purkaa rakennuksia kuin pitää niistä ajallaan huolta.

Kävelin Tapulintietä kohti Pirtinmäkeä. Kauniisti kohtaavat uusi ja vanha asutus tien eri puolilla. Tapulintie on vuosikymmenten saatossa muuttunut yllättävän vähän. Ainoastaan autoilla läpikulku on katkaistu, mikä asuinkadulle onkin tärkeä asia.

Saavuin Pirtille useiden kymmenien muiden kuntalaisten kanssa. Väkeä kokoontui kesän avaustapahtumaan. Tapahtuma oli järjestyksessä jo 20:s kesän avaus. Yhteislauluna laulettiin ” Me ollaan sankareita elämän ihan jokainen.” Niinhän me ollaankin – kaikilla omat ilonhetkensä ja surunsa kannettavana. Monta muutakin laulua laulettiin.

Kesän julisti avatuksi Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen. Hänellä oli hyviä uutisia kerrottavana. Vienti vetää ja työllisyys on menossa parempaan suuntaan. Sehän tietää muun muassa lisää verotuloja, mikä on meidän kaikkien etu. Ylioppilaat ja ammattiin valmistuneet voivat suunnata toiveikkain mielin kesään ja tulevaisuuteen. Jossain kohtaa se oma paikka löytyy jokaiselle.

Ja lopuksi laulettiin – tietenkin – Kesäpäivä Kangasalla. Ylioppilaiden rivistö yhtyi lauluun, se oli hieno ja sykähdyttävä hetki.

Kaunis kirkonkylämme ja Pirtinmäki tarjoaa hyvät puitteet kesänavaukselle. Paljon moititaan kirkonkyläämme siitä, että se olisi muuttunut huonompaan suuntaan. Arkkitehtuuriltaan kauniit, vanhat puutalot ovat saaneet väistyä nykyaikaisemman arkkitehtuurin tieltä. Mutta harjut, puut, pensaat ja sieltä täältä pilkottavat järvet luovat edelleen kauniit puitteet asua ja myös yrittää. Ainoa, mikä kirkonkylämme voisi pilata on rakentamisen liika tiivistäminen.

Kesänavauksen jälkeen kävin vielä kotiseutumuseossa tutustumassa kesän vaihtuviin näyttelyihin. Seurakuntamme juhlii 650 toimintavuottaan ja näyttelyiden teemat liittyivät tähän. Esillä oli diakoniatyön historiaa ja vanhoja rippikuvia eri vuosikymmeniltä.

Kotiin ajellessa mietin, miten paljon hyvää kesäohjelmaa Kangasalta löytyykään. Sekä yritykset että vapaaehtoiset laittavat parastaan tarjolle. Seuraavaksi taidankin suunnata Vehoniemen automuseolle.

Kotona kaivoin pakastimesta viimesyksyistä kurpitsasosetta leivontaa varten. Mikäs sen parempi kuivakakku olisikaan kuin kurpitsakakku. Raparperitorttu tosin kilpailee kahvipöydän kuninkuudesta näin kesän alkaessa.

Kesä on täällä. Vihdoinkin!

 

 

Kirjoittanut

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *